Kaukana luonnosta

Tajua sitä, miten kauaksi kaikesta luontevuudesta on ihmiskunta etääntynyt. Jossain höpö-höpö-lehdessä on sellainen palsta, kuin julkkisten luottotavarat top 3. Nää henkilöt aina nimeää jotain iPhone, Guccin laukkuni, paras huulipunani, Macbook pro - en tiedä onko ihmiset todella "riippuvaisia" näistä asioista, että ne olisivat todella se, mitä he ottaisivat mukaan esimerkiksi autiolle saarelle. Jos multa kysyttäisiin "Luottotavarat top 3" niin tiedän, mitä nimeäisin. 1. Hakaneula 2. Sateenvarjo 3. polkupyörä.
En sano, että nämä olisivat ne esineet, jotka ottaisin mukaan autiolle saarelle, puhun tämänhetkisestä elämäntilanteesta enemmän. Ne ovat kaikki sitäpaitsi yhdyssanoja. Yhdyssanojen käyttö on jotenkin taloudellista tässä yhteydessä, kun saa nimetä vain rajoitetun määrän objekteja.

Screenit häiritsevät minua. Niitä on kaikkialla. Uimahallissakin, screeni, joka vangitsee jakamattoman huomiosi. Tietokoneet. Läppärit. Ihmiset istuvat kahviloissa omien läppäreidensä kanssa. Minkä helkutin takia ihmiset menevät kahviloihin? Että he voivat istua siellä yksin omien läppäreiden kanssa, koska tuntemattomalle jutteluhan on kiellettyä, itse asiassa, mitä kiinnostavammalta tuntematon ihminen näyttää, sitä vaikeampaa tämän kanssa on avata keskustelua.

Rikon sääntöjä, ja kysyn vieressäni istuvalta saalaattia syövältä pojalta;
"Meinaatsää tolla pärjätä?"
"No ainakin vähän aikaa!" hän vastaa, ja esittää vastakysymyksen,
"Meinasitsä pärjätä tolla Dacapolla?"
"Noo, tällä kahvilla lähinnä... ja tunnin yöunilla..."

Mutta ei kannata jutella muuta kuin kivannäköisille ihmisille. Sellaisille esim. joilla on vihreä tukka. Minulla on nyt vihreä tukka. On kovin huvittavaa tehdä huomioita ihmisten reaktioista. Tottahan tällainen sävy jakaa mielipiteitä - hyvinkin karkeasti kahteen eri leiriin.
On kivempaa olla normaalin värisissä hiuksissa, koska silloin ihmisillä ei ole niin paljon ennakkoluuloja. Ihmettelen vain sitä, että kun 80% tässäkin kaupungissa elävistä ihmisistä - keillä on siihen varaa - värjäävät hiuksiaan, niin eikö se ole ihan sama, värjääkö ne punaiseksi vai vihreäksi vai mustaksi vai vaaleaksi.

Sit mä mietin viel semmost juttuu tänään, että onkohan kaikki kädettömät ja jalattomat ihmiset olemassa täällä vaan sitä varten, että mä saisin perspektiiviä elämään, kun alan valittaa jostain turhasta (esim. pimeästä, kylmästä, yksinäisyydestä jne.). Toivottavasti tajusit, että tässä oli jotain ironiaa.

Hakkarainen

Satuin eilen kommentoimaan hieman tahdittomasti erään henkilön blogitekstiin, jossa hän mainosti elämänhallinnallisia kykyjään ja kehotti pitämään työpöydän ja sähköpostilaatikon puti-puhtaana, jotta työt sujuisivat parhaimmalla mahdollisella tavalla.

Haluaisin kysyä häneltä; kun aamulla heräät, otatko valmiiksi silitetyn paidan kaapista, vai pesetkö itse pyykkisi, silitätkö ne ja viikkaat ne kaappiin? Kun menet aamulla vessaan, niin oletko itse pessyt koskaan sitä vessanpönttöä, entä kylpyhuoneen lattiaa? Käytkö ostamassa lapsille ruokaa kaupasta, valmistat ruokaa ja tiskaat astiat aterian jälkeen sen lisäksi, että siivoat työpöytäsi? Imuroitko, ja pesetkö lattiat viikoittain, vai tekeekö kenties vaimosi tämän kaiken?

Oletko miettinyt koskaan, miltä tuntuisi hoitaa työpöytää ja sähköpostilaatikkoa, kun läheisesi on kuollut ja kärsit dissosiatiivisista häiriöistä, muistin menetyksestä, post-traumaattisesta reaktiosta, niiden kaikkien aiheuttamasta masennuksesta ja siitä, että asiat ovat kasautuneet näiden tapahtumien johdosta jo kymmenen vuotta työpöydällesi?
Sinulla harvinaisen onnekkaana miehenä on ilmeisesti pysyvä ja tasapainoinen parisuhde joka tuo elämään perusturvallisuuden tunnetta, kun taas itse olen yli 10 vuotta taistellut elämässä yksin ja käyttänyt liikaa aikaa asioiden puimiseen, uudelleen rakastumiseen ja siitä toipumiseen, kun minut taas on jätetty, sekä klubeilla ja baareissa hillumiseen, koska se on joskus ainoa vaihtoehto yksinäiselle yölle jonka voin muutoin viettää vaikka työhuoneella, treenikämpällä soitellen kavereiden kanssa (paras tapa), tai facebookissa, sillä varsinkaan usein en saa nukuttua, koska sieluni ei saa rauhaa tai ehkä minulla on huono omatunto.

Kämppikseni ei siivoa vuorollaan ja siksi joko teen tuplasti enemmän kotitöitä kuin hän, tai asun likaisessa ympäristössä, tai molempia.

Työpöydälläni on mm. useita asioita jotka eivät sinne mielellän kuulu, kuten kaksi oikeusjuttua; toisessa olen vastaajana, toisessa asianosaisena. Nämä molemmat tapaukset aiheuttavat paljon stressiä, mutta varsinkaan ensimmäistä en voi oikein ignoorata, koska minun on vastattava syytteeseen.

Kaiken lisäksi muutan n. vuoden välein, eli heti kun olen saanut uuden kodin kutakuinkin paikalleen, on edessä tavaroiden pakkaaminen ja uudessa paikassa taas bussiaikataulujen opetteleminen ja uusien tarpeellisten naulakoiden, hyllyköiden tms hankkiminen sekä huonekalujen etsiminen - sillä todennäköisesti dyykkaan huonekalut, koska taloudessani ei ole juuri minkäänlaisia tuloja.

Niin huutele sinä vaan sieltä siistin pöytäsi takaa!
On se kiva kuin jollakin on elämä noin mallillaan!
Että melekeen kateeksi käy!!!