Tämä vuosi alkoi pienten suurten oivallusten viitoittamana. Nämä oivallukset ovat jotenkin tehneet elämän asteen verran helpommaksi.
Ensimmäinen kuukauden oivallus oli, ettei pidä välitää siitä mitä ihmiset ajattelevat sinusta.
Masennuin, kun minua tuijotettiin bussissa ja niinä päivinä kun en jaksanut pukeutua näytin verrattain spurgulta (asun maassa, jossa naiset arkipäivänä mielellään pukeutuvat minihameisiin, 15cm korkoihin ja tekoripsiin). Suomalaiset nyt näyttää aina vähän kummallisilta ulkomailla, mutta kun minä näytän kummalliselta suomen maallakin.
Koko ikäni olen stressannut sitä, että mitä ihmiset minusta ajattelevat. Nyt vihdoin oivalsin, ettei siitä pidä välittää hevon häntää. Jos joku katsoo minua ja ajattelee "Tuokin tuossa tuommoinen ja sellainen ja tällainen..." niin minun ei pidä reagoida siihen ajatuksen tasolla millään tavalla. Joskus minun pitää todellakin puoliääneen tolkuttaa itselleni, että "Älä välitä siitä. Älä välitä." eikä se ole aina helppoa. Mutta se on ainoa keino pysäyttää tällaiset negatiiviset energiavirrat.
Kerran bussissa oli sitten sellainen tyyppi, joka hymyili leveästi koko matkan. Ihmiset varmaan ajattelivat, että mitä tuokin hullu tuossa virnuilee. Hän jaksoi silti hymyillä leveästi.
Sillä minä heijastan sitä, mitä ajattelen ja jos omaksun nämä ihmisten ajatukset osaksi itseäni, niin myös heijastan niitä. Myös omat negatiiviset ajatukset ja anteeksiantamattomuus myrkyttävät omaa mieltä. Huonot ajatukset muista ihmisistä heijastuvat itseen ja tekevät omasta olosta kurjan. Siksi ei pidä ajatella kenestäkään pahaa. Pitää pyrkiä ajattelemaan hyvää kaikista ihmisistä. Jos joku on loukannut sinua syvästi eikä tästä pysty ajattelemaan hyvää, niin pitää pyrkiä olemaan neutraali. Näitä ihmisiä kannattaa pääsääntöisesti välttää ja heidän ajattelemistaan tai ainakin niiden negatiivisten asioiden ajattelemista pitää välttää.
Tämän kuukauden pieni suuri oivallus oli: jos väsyttää, niin nuku.
Teen yhtenään sen virheen, että yritän nipistää unestani aikaa, syön karkkia kun olen väsynyt ja minun pitäisi tehdä töitä jne. Ihminen ei voi suorittaa määräänsä enempää askareita yhden päivän tai viikon aikana ja on ihan turha kuvitella itsestään liikoja. Näyttää siltä, ettei työ tästä maailmasta tekemällä lopu.
Nukkuminen on ainutlaatuista. En tiedä mitä aivoissa tapahtuu unen aikana, se on yksi maailman suurista mysteereistä. Miksi ihmisen pitää nukkua? Miksi ihmisten pitää sammuttaa itsensä n.12 tunnin välein? Itseasiassa, luulen että ihminen kuolee, jos se ei nuku (ollenkaan).
Silloin kun väsyttää, niin pitää nukkua tai ainakin levätä (esimerkiksi saunoa, jos siihen on mahdollisuus). Nukkuessa aivot uudistuvat ja on helpompi työskennellä (vaikka kyse olisi niinkin yksinkertaisesta toimenpiteestä kuin tiskaamisesta).
Mutta jos ei nukuta, se on tietenkin oma ongelmansa; unettomuus. Silloinkin voi olla kauhean väsynyt, koska ei pysty nukkumaan yöllä. Mutta sitten pitää kuitenkin nukkua kun siihen on tilaisuus. Sillä ilman unta olemme vihaisia ja keskittymishäiriöisiä pikkulapsia. Ensin nuku tarpeeksi, sitten vasta kaikki muu.
