Rakkaudesta

Rakkaus ei koskaan kärsi inflaatiota, sillä mitä enemmän rakastaa ympäröivää maailmaa, niin sitä enemmän rakkaus ympärillä kasvaa. Tämä koskee ainakin universaalia ja veljellistä/sisarellista lähimmäisenrakkautta, jossa onkin kyse aivan erilaisesta tunteesta, kuin nk. romanttisessa rakkaudessa.     Ehkä lähimmäisenrakkaudessa onkin kyse enemmän myötätunnosta. Tällainen rakkaus on pyyteetöntä, eikä odota vastapuolelta tietynlaista käyttäytymistä tai vastarakkautta. Tällainen rakkaus kasvaa manifestoituessaan. Sitä voi ilmaista olemalla ystävällinen ja hyvä kaikille ympäröiville eläville sieluille. Hymy torimyyjälle tai kolikko katusoittajalle voi olla aineellisen tason osoitus universaalista lähimmäisenrakkaudesta, joka on hyvään johtava kierre.
  Ystävyyssuhde on jossain tällaisen myötätuntoon verrannollisen universaalin rakkauden ja romanttisen rakkauden välimaastossa, sillä ystävältä ei odoteta niin paljon kuin mielitietyltä, mutta ystävältä kuitenkin odotetaan jonkinlaista vastausta hänelle osoitettuun myötätuntoon. Mikäli ystävä ei koskaan ota sinuun yhteyttä, niin saatat ajatella, ettei hän olekaan sinun ystäväsi. Ystävyyssuhteessa onkin siis jo enemmän odotuksia vastapuolelta, kuin vilpittömässä myötätunnon kokemuksessa luontoon, luontokappaleisiin tai tuntemattomiin kadun tallaajiin.
   Romanttisessa rakkaudessa on kaiketi melkein yhtä paljon hyviä ja huonoja tuntemuksia. Romanttisen rakkauden kokeminen on kuin venäläistä rulettia. Mitä suuremmat ovat mielihyvän tunteet, sitä enemmän sattuu ikävä tai mustasukkaisuus, pahimmassa tapauksessa suhteen päättyessä eroon ... tai jopa kuolemaan.

Kun puhutaan romanttisesta rakkaudesta niin voisin luokitella sen viiteen eri kategoriaan. 

Ensinnäkin on Todellinen rakkaus, joka on jonkinlainen sanoinkuvaamaton sielunkumppanuus, aina molemminpuolinen, tunne siitä, että toinen on samassa todellisuudessa itsen kanssa. Ennen kaikkea toisen läsnäolo saa tuntemaan itsensä kokonaiseksi. Tämä ei tarkoita sitä, että ihminen olisi vaillinainen silloin kun on yksin, päinvastoin todelliseen rakkauteen on valmis silloin, kun elämästä ei puutu mitään. Silloin todellinen rakkaus voi löytää tilan elämästä ja tehdä siitä vieläkin onnellisemman. Jos on kerran kokenut todellista rakkautta, ei enää koskaan tyydy vähempään.

Lisäksi olen havainnut romanttista rakkautta olevan seuraavaa neljää laatua: On olemassa rakkautta ilman seksiä, sitten on seksiä ilman rakkautta, on yksipuolista rakkautta, jota koen henkilöä kohtaan joka ei rakasta minua; ja on yksipuolista rakkautta, jota henkilö kokee minua kohtaan, mutta en vastaa hänen tunteisiinsa. 

Tästä päättelen, että todellisen rakkauden on kehityttävä samassa tahdissa molempien osapuolien osalta. Ei niin, että toinen osapuoli on kovin ihastunut siinä vaiheessa, kun toisella ei vielä ole vastaavia tunteita, tai toisinpäin, vaan nimenomaan sen on kehityttävä yhtäaikaisesti samalla tasolla molemmissa osapuolissa.

Rakkaus etenee vaiheittain: Ensivaikutelma; kiinnostus; ihastuminen; syvempi kiinnostus; jne. En tiedä muista vaiheista, koska rakkauselämäni ei ole kymmenen viimeisen vuoden aikana edennyt koskaan syvemmän kiinnostuksen tasolle. Ensivaikutelma on hyvin tärkeä. Jos mies näkee sinut ensimmäisen kerran ja hän pitää sinua silloin kauniina, hän tulee aina muistamaan sen, ajattelemaan, että sinä olet kaunis. Ja toisin päin; jos nolaat itsesi ja vaikutat kömpelöltä sähläriltä, tuo ensivaikutelma tulee aina pätemään. Ensivaikutelma on rakkaudessa erityisen tärkeä.  

Sosiaalinen media antaa meistä tietynlaisen kuvan. Profiili tietokoneen ruudulla antaa kuitenkin väistämättä harhaanjohtavan kuvan itse henkilöstä. Sähköinen kommunikaatio on vajavaista ja tuntuu siltä, että mitä enemmän yrittää itseään kuvailla sanoilla, sitä enemmän johtaa lukijaa harhaan.  
Ihastuminen voi tapahtua, vaikka henkilöt eivät edes tapaa toisiaan ja silloin korostuu ihastumisen todellinen olemus: se on omassa mielessämme, meissä itsessämme, eikä meidän ulkopuolellamme. Rakastumisen tunne on kemiallinen fyysinen reaktio, joka tapahtuu aivoissamme, eikä siihen tarvita mitään muuta kuin mielikuvitusta. Saatamme kuvitella olemassa olevan ihmisen tietynlaiseksi ja ihastua omaan kuvitelmaamme. Jos ihminen ei ole varuillaan tietoisuutensa tilasta hän voi rakastua mielikuvitushenkilöön, satuhahmoon, jota hänen elämässään esittää oikea henkilö. Kun sitten kemiallinen rakastumisen tunne vähitellen hiipuu ja hän alkaa nähdä todellisuuden sellaisena, kuin se on, hän pettyy siihen, ettei toinen henkilö olekaan hänen satu-olentonsa, joksi on tätä luullut ja syyttäen tätä joutuu nielemään tyytymättömyytensä. 
Kemiallinen rakastuminen - niin sanottu huuma - on aina ohimenevä tila. Se on myös hyvin vaaratonta; vaikka tuntisit tällaista huumaa työtoveria tai vastaavaa kohtaan, niin melkein varmaa on se, että mitä voimakkaampaa ja yhtäkkisempää tämä tunteminen on, niin sitä katoavaisempaa se on laadultaan. 

 On kuitenkin jännittävää huomata kuinka muut ihmiset luovat meidän olemuksemme omilla ajatuksillaan. Me olemme sitä, mitä he ajattelevat meidän olevan. Suggestiivisesti reagoimme toisten ihmisten kuvaan meistä, kuin myös; että mitä me olemme ei ole pelkästään oma minäkuvamme, vaan myös toisten kuva meistä. Eri ihmisillä voi olla erilainen käsitys meistä, esimerkiksi äidillä voi olla erilainen käsitys kuin puolisolla tai kaverilla. Sanoisin, että kaikkein lähinnä meitä on kuitenkin puoliso. Vaikka perhesiteet omiin vanhempiin tai lapsiin ovatkin tietenkin hyvin läheisiä, niin sanoisin, että puoliso on ehkä ainoa henkilö, joka pääsee meitä niin lähelle, että todella tuntee meidät. Siksi sitoutumaton henkilö saattaakin tuntea itsensä yksinäiseksi, koska hänellä ei ole ketään sellaista erittäin läheistä ihmistä, joka tuntisi hänet läpikotaisin. On kuitenkin todella hankalaa päästää yksi (vieras) henkilö niin lähelle henkisesti ja fyysisesti. Se on vakavaa ja vaarallista (vaarallista, koska parisuhde voi muuttaa koko loppuelämäsi tai ainakin useita vuosia siitä ja lähtiessäsi mukaan vakavaan suhteeseen teet valinnan elämän polun tienristeyksessä)  mutta jostain syystä nykymaailmassa siihen suhtaudutaan varsin kepeästi. Monet tekijät vaikuttavat henkilöiden yhteensopivuuteen ja on jotenkin kummallista, että itseasiassa sitä ei voi tietää, onko tämä/tuo/se henkilö se niin sanottu oikea vaiko väärä - yksinkertaisesti sitä ei voi tietää kuin kokeilemalla elää tämän kanssa. Ja kun se onkin väärä, niin voi voi. Onko edes joku käsikirjoitus ja kohtalo olemassa, että tämän voisi etukäteen ennustaa? Onko olemassa useita oikeita ja vääriä henkilöitä? No, vääriä ainakin. Olen kokenut oikeaa rakkautta kaksi kertaa tässä elämässä. Molemmat suhteet päättyivät tietenkin kyyneliin. Olisiko se kolmas vielä sitten joskus tulossa? Tässä vaiheessa ainakin seulon tarkasti ja mietin liikaa (koska tiedän aivan liikaa).

Suhteen suhteellisuudesta 
Suhteen alkuvaiheessa treenataan luottamusta uuteen ihmiseen ja uskoa huomiseen tämän kanssa. Suhteen päätyttyä, yritetään unohtaa ja pyyhkiä pois kaikki tapahtunut. Unohtaminen on hankalaa. Herääkin kysymys, onko tässä mitään järkeä? Onko oikeaa rakkautta edes oikeasti olemassa? Miksi rakkaus sattuu niin paljon?

Veedalaisessa kulttuurissa on tapana, että ensin mennään naimisiin ja vasta sitten rakastutaan toiseen ihmiseen. Länsimaalaisessa kulttuurissa taas asiat tapahtuvat toisinpäin, ensin rakastutaan ja sitten mennään naimisiin. Ihmiset saavat itse vapaasti valita puolisonsa. Tämä aiheuttaa myös ongelmia, koska välttämättä asioita ei olekaan selvitetty tarpeeksi tarkasti. Sanotaan, että on parempi puhua yhteensopivuuteen liittyvistä asioista mahdollisimman paljon etukäteen, niin sitten ei tarvitse niin paljon jälkikäteen niistä puhua.

Palatakseni vielä ensimmäisen kappaleen alussa kuvattuun todelliseen rakkauteen ja mainintaan siitä, että sen mahdollistaa vain itsensä tunteminen kokonaiseksi tai kokomieheksi, niin tarkennan vielä mitä tarkoitan tällä. Niin kauan, kun ihmisellä on tarve johonkin; kuten esimerkiksi halu saada mies/nainen, jonka kanssa tehdä lapsia, mennä avioon tai ajaa moottoripyörällä, tai halu toisen ihmisen tuomaan seksuaalisten tarpeiden tyydytykseen tai halu jonkin muun tarpeen tyydytykseen; niin kauan, kuin ihmisellä on tarve "käyttää" toista ihmistä omien tarkoitusperiensä toteuttamiseen, ei todellisen rakkauden ole mahdollista manifestoitua. Tällainen "halu" nimittäin tukahduttaa sen mahdollisuuden. Jos etsit todellista rakkautta, niin älä valita, vaan laita elämäsi kuntoon. Älä odota, että joku muu tulee laittamaan elämäsi kuntoon. Jos elämäsi on jo kunnossa, niin odota. Todellinen rakkaus tulee silloin ja sieltä mistä sitä vähiten osaat odottaa, juuri silloin, kun kaikki on täydellistä.

Tajusin juuri, minkä takia minun iässäni on niin vaikea löytää ketään, jonka kanssa voisi olla suhteessa. Silloin, kun olin nuori, asioita ei miettinyt tai ottanut turhan vakavasti. Ei ollut sellaista ongelmaa, ettei olisi ketään. Suhteeni kestivät 1-2 vuotta, jonka jälkeen syystä tai toisesta tiet erkanivat. Seuraavaa suhdetta ei kuitenkaan tarvinnut odottaa kauan.
   Niin, kuitenkin, siis miksi suhteita silloin syntyi ja miksi niitä ei synny enää? Ylipäätään kolmikymppiset varmasti jo odottavat, että puoliso a) pitää tietynlaisesta ruuasta ja harrastuksista, b) haluaa asua tietyssä maassa tai kaupungissa c) joko haluaa lapsia tai omistaa niitä jo, eikä halua lisää. Suuria kysymyksiä, jotka seitsentoistavuotiaana eivät paljon tuottaneet päänvaivaa. Nyt etsimme kumppania, joka vastaisi niihin elämäntapoihin, joihin itse olemme vakiintuneet. Kun olimme nuoria, villejä ja vapaita, ei elämä ollut vielä urautunut tiettyyn suuntaan ja potentiaalisia kumppaneita oli enemmän. Toisaalta tietysti tässä iässä on sekin hankaluus, että suuri osa on jo vakiintunut perhe-elämään.
   Seuraavaksi pohdin sitä, että jos on kerran kokenut todellista rakkautta, on hyvin vaikea tyytyä vähempään. Tämän mainitsinkin jo aikaisemmin. Kun on kerran rakastanut todella syvällisesti ihmistä, on vaikea ensinnäkään kuvitella rakastavansa jotain toista, toisekseen; olla vertaamatta tätä siihen toiseen, kolmannekseen; olla odottamatta suuren rakkauden manifestoitumista. Mutta suhteella ei ole mahdollisuutta kehittyä luonnollisesti eteenpäin, jos odotukset suuresta rakkaudesta ovat korkealla.

  

(Suurta rakkautta odotellessa, voi makustella...)
SINKKUELÄMÄN HYVIÄ PUOLIA:

- Ulkonäkö, ja rumalta näyttämisen vapaus. Hiukset voi värjätä juuri sen väriseksi kuin haluaa, eikä kellään ole oikeutta kritisoida sitä. Kenenkään vuoksi ei tarvitse näyttää hyvältä, joten voi myös lähteä ulos ilman meikkiä ja vaikka millaisissa vaatteissa, koska kenenkään ei tarvitse hävetä sinua. Se on rentouttavaa.

- Omat aikataulut. Et ole riippuvainen toisen ihmisen tekemisistä ja voit sopia omat menosi vain itsesi kanssa.

- Et pahoita kenekään mieltä, jos et tule kotiin yöksi tai kännykästäsi loppuu akku tai et vain jaksa vastata siihen.

- Ystävät. Sen sijaan, että jumittaisit koko ajan yhden ja saman tyypin kanssa, sinulla on paljon erilaisia ystäviä joiden kanssa voi viettää aikaa. 
- Käyt aktiivisemmin tapahtumissa ja harrastuksissa - vakiintunut suhde auttaa jämähtämään aloilleen ja myöskin velvoittaa aikaavievään läsnäoloon yhden ja saman henkilön kanssa.

- Parisuhde ei voi pilata päivääsi; suhteissakin on aina huonoja ja hyviä hetkiä ja riitaisat tilanteet suhteessa ovat yksilölle hyvin stressaavia. Kukaan ei voi samalla tavalla pilata päivääsi, kun olet sinkku, ellet tee sitä itse.

MITEN PÄÄSTÄ YLI EROSTA:

- Värjää hiukset

- Vaihda hammasharjaa

- Vaihda huoneen järjestystä

- Vaihda nimeäsi

- Siivoa

- Laittaudu kauniiksi ja mene baariin juomaan muutama neuvoa antava. On kuitenkin hyvä osata tulla ajoissa ja mieluiten yksin kotiin.

- Kaikki luova toiminta; piirrä, soita, maalaa tai kirjoita. Tai vaihtoehtoisesti; käy taidenäyttelyssä tai konsertissa, katso hyvä elokuva (missä on onnellinen loppu) tai lue kirja.

- Vietä aikaa läheisten ihmisten ja perheen kanssa, jos se on mahdollista ja ole kiitollinen heistä.

* * * * 

On aika vaikea löytää sellaista kumppania, jonka kanssa horoskooppi asiat natsais täydellisesti ja niin ikään kulttuurilliset kokemukset sekä taloudelliset tilanteet puhumattakaan henkisistä näkemyksistä ja sitten vielä ulkoisesta viehättävyydestä. Nämä ovat kaikki tärkeitä asioita, joita tulee ottaa huomioon jos aikoo rakentaa kestävän ja harmonisen parisuhdeliiton.

Kuulostaa tylsältä!

Vaikka sitten löytäisikin jonkun, joka täsmällisesti sopisi tähän kaavaan, niin mitäs sitten, jos ei sitä henkilöä kohtaan tunne rakkautta? Tai jos se ei tunne rakkautta sinua kohtaan?

Tärkein kaikista; on kuitenkin rakkaus. Ja rakkauden tiet ovat tutkimattomat.

Mutta nyt mun elämästä ei puutu mitään. Olen tyytyväinen. Mulla on paljon hyviä ihmissuhteita. Vaikka mulla ei olekaan parisuhdetta, niin en koe, että se jotenkin olisi välttämätön edellytys olemassaololle. En tarvitse ketään todistaa mun olemassaoloa.

* * * *

RAKKAUDEN SÄÄNNÖT:

Kun vihdoin epätoivoisen 13-vuotisen sinkkutaipaleeni jälkeen kohtasin Herrasmiehen, törmäsin aivan uusiin kokemuksiin rakkaudesta.

Rakastaminen ei ole uutta, mutta rakkaus on uutta. Hänen kauttaan olen oppinut monella tapaa itsestäni. Kiukun ja ylpeyden nieleminen on yksi suurimmista rakkauden osoituksista ja samalla se hankalin. Rakastaminen on hyvin epäitsekästä touhua, kohdistui se sitten puolisoon, lapseen, eläimeen tai ystävään. Siksi ehkä monet ihmiset eivät uskalla rakastaa. Rakkauteen liittyy myös pelkoa siitä, että menettää sen, jota rakastaa. Siksikään varmasti monet ihmiset eivät uskalla rakastaa.

Pitää päästää irti pelosta. Pitää päästää irti itsekkyydestä ja omasta ylpeydestä. Pitää antaa tilaa sydämessään rakkaudelle. Pitää uskoa olevansa rakkauden arvoinen ja rakastaa itseään. Sellaiset ihmiset ovat kauniita, jotka rakastavat itseään.