Olen sisäistänyt hiljattain jotain olennaista onnellisuudesta, ihmisistä, ihmissuhteista, ihmissusista.
Ihmettelen, miksi ihmiset myrkyttävät omaa maailmaansa kateudella, selän takana puhumisella, itsekkyydellä, ahneudella ja kostonhalulla? Miksi ihmiset kuvittelevat, että heille tulee parempi olo, jos he voivat tehdä jollekin toiselle huonon olon? Usein tällaisessa käytöksessä on takana oman egon pönkittämisen tarve; lyödään muita alas, jotta voitaisiin itse kokea erinomaisuutta. Puhutaan toisista pahaa selän takana, jotta saataisiin muitakin ihmisiä kääntymään tätä henkilöä vastaan. Melkein kaikki ihmiset tekevät tätä ja puhuvat edes yleisellä tasolla asioista tai ihmisistä haukkuen ja arvostellen.
Ihminen kuvittelee saavansa mielihyvää ja tyydytystä toisten kärsimyksestä. Todellisuudessa hän kuitenkin vain kylvää vihan siemeniä ympärilleen.
Näin käy usein myös parisuhteessa. Halutaan saada toinen tuntemaan olonsa syylliseksi ja kuvitellaan, että sitten tuntuu itsestä paremmalta. Riitatilanteessa pyritään satuttamaan sanoilla tai kostamaan koettu mielipaha. Loppujen lopuksi oma mielipaha johtuukin itsestä eikä mistään itsen ulkopuolella ja sitä ruokkimalla se kasvaa moninkertaiseksi.
Se on summa niistä vääristä ajatuksista ja sanoista joita olet sanonut loukataksesi, omasta heikosta itsetunnosta ja siitä johtuvista egon pönkittämisyrityksistä. Ennen kaikkea se johtuu oman ylpeyden lankeamisen tuskasta joka muistuttaa jäykkien lihasten väkivaltaista venyttelyä. Kipu alkaa sulamaan heti, kun nöyrästi myönnät että olet itse syypää kärsimykseesi, etkä enää syytä toisia.
Niin metsä vastaa, kuin sinne huudetaan. Lähetä maailmankaikkeuteen syytöksiä ja katkeruutta, niin sitä tulet myöskin niittämään. Kun laitat sen sijaan liikkeelle myötätuntoa, anteeksiantoa, pyyteetöntä rakkautta, anteliaisuutta, totuutta ja ystävällisyyttä, niin maailma sinulle vastaa. Jos koet, että joku loukkaa sinua, luovu ylpeydestäsi ja egostasi. Sillä, että jokin tai joku kohdistaa sinuun epämääräisiä energioita, ei ole mitään oikeutta järkyttää sisäistä harmoniaasi, sinun ei tarvitse loukkaantua saati kostaa. Vastaa negatiiviseen palautteseen myötätuntoisesti ja voit kokea olevasi tilanteen todellinen voittaja. Kun joku syyttää sinua jostain, niele syytös nöyrästi. Myönnä itsellesi, ettet ole täydellinen ja anna se anteeksi itsellesi. Sen sijaan, että ylpeytesi kova kuori olisi heti poikkiteloin sillä tiellä, jota meidän oli tarkoitus yhdessä kulkea.
Läimäistyäni monta ovea ja poltettuani monta siltaa, olen vihdoin ehkä oppinut jotain itsestäni, virheistäni ja ihmisten kohtelemisesta. Ehkä siksi olin viimeinkin valmis kohtaamaan Herrasmiehen. Hän ja minä otamme toisemme huomioon. Tämä on mahtava lähtökohta mille tahansa ihmissuhteelle. Olenko aikaisemmin osannut ottaa toisen huomioon sillä tavalla? Olen (ollut?) helposti loukkaantuvaa tyyppiä ja toivon(ut?) saavani paljon huomiota. Aikaisemmissa suhteissa tapanani oli mm. kirjoittaa provosoivia tekstiviestejä ja emaileja siinä toivossa, että saisin enemmän huomiota. Pahimmassa tapauksessa olen uhannut suhteen lopettamisella, ellei kaikki ole mennyt juuri niinkuin minä haluan ja jotta saisin enemmän todisteluita siitä, että toinen haluaa olla kanssani. On lapsellista ja typerää uhata suhteen lopettamisella, ellei tosissaan tarkoita mitä sanoo. Toisaalta olen niin impulsiivinen, että olen saattanut oikeasti ajatella niin. Mutta kaikkea mitä ajattelee ei tarvitse sanoa ääneen ja usein onkin parempi olla vaiti tai ainakin miettiä edes vähän mitä sanoo. Toinen ei nimittäin kuule sun ajatuksia mutta kun ajatukset pukee sanoiksi, niin siinä vaiheessa niistä on otettava tietoisesti vastuu ja siksi sanat kannattaa punnita tarkasti, olivat ne sitten kirjoitettuja tai puhuttuja.
Sain itseni kerran kiinni ajatuksistani kirjoittelemassa päässäni näitä yllämainittuja provosoivia emaileja. Kuinka äärimmäisen lapsellista! Halusin vain enemmän huomiota. (Luojalle kiitos Gmailin undo-ominaisuudesta! Ai etkö tiedä mikä se on? Katso tästä. ) Tällaisessa epämääräisessä olotilassa, joka pohjimmiltaan johtuu tyytymättömyydestä omaan itseen, tulisi etääntyä ihmissuhde-tilanteesta ja keksiä jotain ihan muuta tekemistä.
Eräänä päivänä, kun ajoimme Herrasmiehen kanssa autolla, hän yhtäkkiä sanoi jotain, josta pahoitin mieleni. Oikeasti se, mitä hän sanoi, ei ollut niin loukkaavaa, kuin se, mitä sain siitä irti kun aloin tulkitsemaan sitä ja kasvattelemaan asian negatiivisia puolia. Ehkäpä semiotiikan opinnoista on ollut jotain hyötyä, kun pystyin sen verran etääntymään henkilökohtaisesta reflektiostani että sain palaamaan mieleeni tarkalleen sana sanasta sen lauseen, joka kirvoitti minussa jos minkälaisia ajatuksia ja fiiliksiä. Nuo ajatukset, joita harmiton yksittäinen lause herätti, olivat kuitenkin minun omia ajatuksiani, eivät hänen. Olin monta tuntia pahalla päällä, mutta hillitsin itseni enkä purkanut pahaa oloani loukkaavien viestien muodossa. Onnistuin pitämään suuni kiinni (se ei ollut helppoa!) koko asiasta kunnes olin rauhoittunut ja saanut perspektiiviä tilanteeseen. En ottanut asiaa puheeksi myöhemmin ja kaikki oli hyvin, joskin olisin voinut tehdä toisinkin: pilata mukavan illan laittamalla sanoja hänen suuhunsa ja alkamalla tappelemaan jostain täysin merkityksettömästä kommentista, jonka olin tahallani käsittänyt väärin. Eihän hän sanonut ja sydämessäni tiedän, ettei hän todella tarkoittanut, sillä mitään pahaa. Harvoin ihmiset ja varsinkaan miehet tarkoittavat mitään pahaa sanoillaan tai sanomattomuudellaan. Olen itse vastuussa tulkintakyvystäni ja emotionaalisista epätasapainotiloistani sekä heikosta itsetunnostani, jos kerran loukkaannun niin helposti. En tarkoita sitä, etteikö asioista pitäisi puhua, mutta joskus on odotettava oikeaa hetkeä keskustelun avaamiseen.
Onneksi, vaikka minulla olikin negatiivisia tunteita ollessani yksin, niin olin jo paremmalla tuulella kun tapasimme. En purkanut huonoja fiiliksiä häneen ja vietimme laatuaikaa yhdessä. Kun olemme yhdessä, niin olemme yhdessä. On tärkeää ymmärtää läsnäolo "tässä hetkessä". Kun elää nykyhetkessä ymmärtäen jokaisen hetken olevan ainutkertainen, oppii myös kunnioittamaan toisen henkilön läsnäoloa. Toista ihmistä ei voi koskaan omistaa. Sen sijaan toista ihmistä on kunnioitettava ja on osattava ajatella tilanteita myös hänen näkökulmastaan.
"Ihminen on oman onnensa seppä." Joku on joskus sanonut niin. Ehkä sillä tarkoittettiin samaa, kuin lausahduksella "Niin makaa kuin petaa", tutkien onnea varsin materialistisesta näkökulmasta, kuten myös voitaisiin ymmärtää "Sitä niittää, mitä kylvää", joka raamatullisena sananpartena jo selkeän metaforisesti viittaa myös henkiseen hyvinvointiin.
