Mun piti tänä viikonloppuna soittaa kesän viimeinen keikka... ja sen jälkeen juhlia! Täydellinen ilma, kaunis lämmin ehtoo, kuin Elokuun morsian... Sain joskus heinäkuun puolivälissä tietää, että kesällä on tulossa 5 keikkaa kolmen eri bändin kanssa ja päätin haukata liian ison palan kakkua.
Lesson nr 1: Opettele sanomaan ei.
Jokin yritti estää mua soittamasta sillä keikalla. En tiedä mikä se oli, mutta mun vaan ei ollut tarkoitus soittaa siellä ja vaikka kuinka yritin mennä, niin se ei onnistunut. Tiesin heti alunalkaenkin, että mun ei pidä mennä sinne, mutta en vaan osaa sanoa "ei" jos tarjotaan mahdollisuutta mennä soittamaan. Olisi ollut töitäkin tänä viikonloppuna. Sain suurella vaivalla ja hiellä luovutettua työvuorot jollekin, joka pystyi vastaanottamaan. Ihan sama olisi ollut olla töissä. Vaan enpä ollut.
Lesson nr 2: Älä tee niinkuin muut ihmiset sanoo. Tee omat päätökset.
Mulla oli sellainen olo, että en mä lähde siihen juttuun mukaan, kun on niin paljon kaikkee muuta. Sitten Herrasmies sanoi mulle, että "Älä koskaan lakkaa soittamasta tossa bändissä". Niin mä sitten päätin mennä.
Lesson nr 3: Älä hosu.
Koska hosumalla vaan ei tuu hyvää. Mulla on ollut ihan liikaa tekemistä ja joka viikonloppu joku keikka. En ole pystynyt keskittymään mihinkään ja harjoitellut kolmen eri bändin biisejä ihan stressissä. Tällaisessa paineessa meen paniikkiin, varsinkin jos ihmiset ympärillä alkaa hosumaan ja mun pitää kiirehtiä. Sössin kaiken. No tänään mä sitten hosuin taas. Mutta pitää hosua, kun aika ei riitä.
Lesson nr 4: Kuuntele intuitiota.
Niin mä sitten rikoin mun helvetin kalliin saksofonin. Kun laitoin sen laukkuun ja en laittanut laukkua vielä kiinni. Sisäinen ääneni sanoi: "Laita laukku nyt kiinni, ettet vahingossa nosta sitä kun se on auki." En laittanut, vaan sanoin sisäiselle äänelle, että kyllä mä muistan, että se on auki.
Lesson nr 5: Kommunikoi.
Mun toinen saksofoni, se Yamaha minkä ostin v. 2005 Puolasta, oli huollossa Tallinnassa. Olin sopinut korjaajan kanssa, että hän on paikalla klo 17 asti perjantaina. Minun oli tarkoitus matkustaa perjantaina, mutta Herrasmies sanoi, että toki hän voi hakea sen fonin korjaajalta. Sitten minun ei tarvitse vielä perjantaina tulla Tallinnaan. Meinasin sanoa Herrasmiehelle, että soita sille ensin (intuitio!), mutta ajattelin että hän soittaa ehkä joka tapauksessa. Ilmoitin korjaajalle, että Herrasmies tulee hakemaan fonia iltapäivällä. Hän vastasi vain 'ok', sillä Virolaisilla ei ole tapana kirjoittaa yhtään ylimääräistä merkkiä tekstiviestiin. Korjaaja oli soittanut minulle perjantaina klo 15:45. En kuullut puhelinta, vaikka se oli minulla koko ajan mukana. Hän yritti soittaa vain yhden kerran ja oli lähtenyt paikalta, kun Herrasmies saapui sinne klo 16:30. En saanut vanhaa fonia huollosta.
Lesson nr 6: Tee suunnitelma B.
Olisin seuraavana päivänä Tallinnassa ehtinyt ehkä itsekin hakemaan toisen fonini bussilla. Mutta jotenkin se tuntui epämukavalta ajatukselta, koska paikka oli kaukana ja minulla oli hirveästi tavaraa. Kun lähdin kotoa, en ollut varma oliko uusi foni mennyt rikki vai ei. Kokeilin sitä vähän mutta päätin kuitenkin ottaa sen mukaan. Olisin voinut myös jättää sen kotiin ja päättäväisesti lähteä hakemaan sitä toista. Olisin ehtinyt, jos korjaajan kolleega olisi vain ollut vielä paikalla. Mutta en tiennyt onko mahdollista saada korjattu instrumentti takaisin vielä lauantaina. Olisi pitänyt tehdä hirvittävän nopeita päätöksiä ja minun oli jo juostava junaan.
Lesson nr 7: Rakkaus on siltikin tärkeintä.
Lähdin siis laivaan ja tietysti minulla oli hirveä kiire. Otin fonilaukun ja se oli auki ja foni putosi lattialle ja meni rikki. Siinä vaiheessa minulla ei ollut aikaa todeta sitä. Pakkasin laukun ja juoksin asemalle. Yritin soittaa Herrasmiehelle klo12-15 välisenä aikana ainakin miljoona tuhatta kertaa. Hän ei vastannut. Hän olisi vielä ehtinyt hakea toisen fonin klo 12 aikaan, mutta hän nukkui. Jos minä olisinkin mennyt perjantaina, kuten alunperin suunnittelin, olisimme viettäneet iltaa yhdessä ja todennäköisesti olisin raahannut Herrasmiehen kotiin ajoissa.
Jos minä en olisi hosunut, niin en olisi rikkonut uutta saksofonia. Jos korjaaja ja Herrasmies olisivat kommunikoineet keskenään, olisin ehkä saanut vanhan fonini. Kaikkien näiden yhteensattumien summa. Ehdin laivaan. Pyörin tarkoituksetonta ympyrää Telliskivessä vailla mitään tekemistä pari tuntia. Herrasmies ei vastannut puhelimeen ja aloin olla jo huolissani. Ei, vaan paniikissa. Sitten alkoi soundcheck ja totesin, etten voinut soittaa soitintani. Herrasmies sentään vastasi vihdoin puhelimeen ja tuli tanssimaan kanssani kun se bändi, jossa minun piti soittaa, oli lavalla. Vaikka olin pettynyt, kun en päässyt soittamaan treenaamiani biisejä. niin olin kuitenkin iloinen kun oma kultani tuli luokseni edes vähäksi aikaa (kännissä). Vaikka en nähnyt mitään tarkoitusta olemassaololleni siinä paikassa, niin pystyin kuitenkin olemaan onnellinen.
Olisin voinut luopua siitä tilaisuudesta enkä mennä Viroon asti kirpparille pariksi tunniksi pyörimään. Tapasin sentään pari mukavaa ihmistä ja ostin eurolla yhdet farkut, mutta ihan järjetön reissu kaiken kaikkiaan. Niin sanotusti paska reissu, mutta tulipahan tehtyä. Kertaukseksi vielä, mitä opimme tästä:
1: Opettele sanomaan ei.
2: Älä tee niinkuin muut ihmiset sanoo. Tee omat päätökset.
3: Älä hosu.
4: Kuuntele intuitiota.
5: Kommunikoi
6: Tee suunnitelma B
7: Vaikka kaikki muu menisi päin persettä, rakasta!
Rakasta elämää, rakasta kissaasi, rakasta edes jotain. Rakasta vaikka meren pauhua ja tuulta ja äitiä. Sillä elämä antaa ja elämä ottaa, kaikki on tässä hetkessä vain kerran olemassa, oma ainutlaatuinen hetkensä, jota voi kunnioittaa. Rakasta tätä hetkeä, sillä olet olemassa!
