Tulin kaiketi näin onnelliseksi siitä, kun rykäisin kahdessa päivässä näyttelyn pystyyn. Tein kovasti töitä, siivosin koko gallerian ja raahasin rautaisia vanhoja sänkyjä ja muita kummallisia installaatioita ulos. Raadoin likaisissa farkuissa kaksi päivää, ystävällinen nuori mies auttoi poraamaan reiät, taulut saatiin seinälle ja avajaisiin tuli ainakin 60 ihmistä. Mahtavaa.
Työ tekee minut onnelliseksi. Työ tekijäänsä kiittää. Se antaa elämääni sisältöä, ja aina kun olen saanut jotain konkreettista aikaiseksi, minulle tulee hyvä mieli.
Katsoimme aamulla Tarkovskin Stalkerin. Siinä eräs roolihenkilö pohti, "How do I know I want what I want? And how do I know I don't want what I don't want?" (Kuinka tiedän, että haluan, mitä haluan? Ja kuinka tiedän, että en halua, mitä en halua?). Hyvä kysymys. Usein elämä antaa meille juuri sitä mitä tarvitsemme.
Jokainen päivä on kuin avaamaton lahjapaketti. Täynnä yllätyksiä. Joskus päivä on yllätyksellinen positiivisella tavalla ja törmäät uusiin tai vanhoihin ystäviin. Jotain suunnittelematonta voi tapahtua, kun seuraa elämän luonnollista virtaa ja antaa intuition johdatella.
Välillä päivät ovat tylsiä, varsinkin siivouspäivät. Mutta siivouspäivätkin ovat sitä varten, että sellaisena hyvän virran päivänä ei tarvitse siivota. Muistan kerran, kun minulla oli aivan kamala päivä. Ahdisti kaikki keskeneräinen ja yksinäisyys ja vaivuin syvään depressioon. En osannut olla kiitollinen elämästä enkä sellaisina päivinä myöskään osaa laittaa hyvää ruokaa tai syödä mitään järkevää.
Sitten illalla yhtäkkiä vain ajattelin, että kiitos rakas Jumala tästä päivästä ja purskahdin itkemään onnesta. Minä olen elossa.
