Monet tekstit täällä ovat vanhoja, eivätkä muistioni tunnu enää ajankohtaisilta. Tämä sivu ei kuitenkaan lakkaa olemasta, ennen kuin internet lakkaa olemasta.
Kaikkein eniten pidän siitä tekstistä, jonka kirjoitin Tallinnassa joskus, kun olin museossa siellä istumassa ja valvomassa. Kehoitan lukemaan sen.
Tekstin lopussa kerron, kuinka olen juuri tuonut kaksi kissanpentuani kotiin ja kuinka se on parantanut elämänlaatuani. Nyt kissani on jo kuusi vuotta vanha ja onhan minullekin ehtinyt kertyä vuosirenkaita. Kissa muistuttaa olemassaolollaan siitä, että ympärillämme on oikea maailma tuijottaen minua herkeämättä kun unohdun selaamaan älypuhelintani.
Jatkan blogin kirjoittamista samasta syystä, kuin aikoinaan aloitin. Minulla on tarve kirjoittaa avoimesti, anonyymisti ja julkisesti ajatuksiani elämästä, maailmankaikkeudesta ja kaikesta muusta semmoisesta. Facebookin perustaja Mark Zuckerbergillä oli alunperin blogi, sitten hän kehitti Facebookin ja oli pioneerinä luomassa ilmiötä nimeltä sosiaalinen media. Nyt kun Facebookista on tullut kaatopaikkaa muistuttava muinaisjäänne, minulla herää jälleen tarve kirjoittaa blogia ja huomata, että internet on suuri. Uudessa blogissani tulen pohtimaan lisää olemassaoloa ja ajautumaan samojen kysymysten äärelle Ajan kulun kyseenalaistamisesta, Miehen logiikasta, Dualismista ja Uskoontulemisesta yhä uudestaan, mutta toivon, että Wordpress on sujuvampi alustana, kuin Blogspot.
POWER OF CONSCIOUSNESS tarkoittaa sitä, että pystymme itse säätelemään hyvin paljon, mielemme avulla, niin fyysisiä kuin psyykkisiäkin tunnereaktioita.
Tietenkin, jos joltain menee jalka poikki, niin ei sitä ajatuksen voimalla korjata, enkä ole esineidenkään nähnyt koskaan itsestään liikkuvan ajatuksen voimalla, vaikka olen toki yrittänyt (kukapa ei olisi?), mutta jos olo on kurja, niin kannattaa ajatella positiivisesti ja nähdä tilanteensa parantuneena tulevaisuudessa.
Kirjoitin tätä viimeistä postausta yli vuosi sitten ja editoin viestini nyt valmiiksi. Olen alkanut elämään hitaammin ja kypsyttelemään asioita pidempään. Joku voisi sanoa sitä laiskuudeksi, mutta minun mielestäni ihmiselämä on luotu sitä varten, että on aikaa seurata ruohon kasvamista ja katsoa taivaalla liikkuvia pilviä - vaikka oma viehätyksensä on siinäkin, kun juoksee lähijunaan take away kahvin kanssa ja suunnittelee jokaisen sekunnin elämästään tuottavasti. Kun vaan tarpeeksi kauan elää vitosvaihteella, saattaa jopa unohtaa elää, hengata päämäärättömästi, haistella takapihalla kasvavia kukkia ja antaa asioiden tapahtua.
Olin kirjoittanut vuosi sitten:
"Ja kyllä minä ansaitsen rakkautta. vaikka se on minulta niin monta kertaa riistettykin, etten voi olla muuta kuin pessimistinen... Silti uskallan yhä toivoa, että eräänä päivänä vielä löydän elämäni miehen."
Voin kertoa sinulle, rakas lukijani, että olen löytänyt hänet. Hän on Taivaanvaeltaja ja hän on opettanut minua tarkkailemaan luontoa ympärilläni ja elämään hetkessä. Eikä meillä ole enää kiire minnekään.
*
Blogi loppuu tähän.
