Kokoomuksen ylilyöntiasema ja Leonardo Da Vinci

Näin omituista unta, jossa oli kuuntelulaitteita ja presidentinvaaleja. Sitten olin työhuoneella laittamassa hyllyjä seinään ja työhuone oli paljon isompi kuin muistin, ikkunat olivat auki, ne oli teipattu kiinni ja siellä oli kylmä...

Mietin kumpaa äänestäisin, Haavistoa vai Niinistöä. En halua äänestää kumpaakaan.
Alkuasetelma on jo lähtökohtaisesti epätasa-arvoinen. Vaikka kaikki Essayahin, Biaudetin ja Arhinmäen äänestäjät asettuisivat Haaviston taakse ja hän saisi 50% niistä äänistä, jotka menivät Lipposelle, Väyryselle ja Soinille, niin valitettavasti silti Haavisto jäisi alakynteen. Ei ole mitään realistista mahdollisuutta, että Pekka Haavistosta tulisi seuraava Suomen presidentti. En nimittäin usko, että tässä maassa ne, jotka ovat äänestäneet keskustaa, SDP:tä ja perussuomalaisia äänestäisivät homoa presidentiksi.
   Niin se vaan on, olen pahoillani. Tällainen Suomi on, iso junttila. Ei täällä erilaisuutta suvaita ja sen olen itsekin saanut tuta nahoissani siitä asti, kun minut laitettiin lastentarhaan. Voisiko presidentti tehdä suomesta suvaitsevamman ja avarakatseisemman? No, ei ainakaan jos se on Niinistö.
   Ystäväni eivät olisi ikinä uskoneet, etten ole arvoiltani liberaali, vaan vanhoillinen. Minusta vanhoja perinteitä tulisi kunnioittaa, eikä koko ajan rikkoa rajoja suuntaan jos toiseen. En kannata EU:ta tai Natoa, enkä sukupuolineutraalia avioliittolakia. Viimeksi mainittu ei sitä paitsi enää tässä vaiheessa liiity politiikkaan, vaan kirkko-instituutioon, eikä politiikasta ja uskonnosta pitäisi edes puhua samassa lauseessa.

Miten parisuhdestatus vaikuttaa edustavuuteen? Kertooko se jotain ihmisestä? Jos presidentti olisi sinkku, niin olisiko se parempi, kuin että hänellä on ns. sukupuolineutraali parisuhde? Voisiko meillä olla sinkku presidentti, vai olisiko tämä epäilyttävää? Kertooko sinkkuus ehkä siitä, että on tehnyt elämässään virheitä? Ovatko sinkut masentuneita ja yksinäisiä ja onko heidän tehokkuutensa vajavaista, koska heillä ei ole uraa tukevaa parisuhdetta? No ei! Miksi meillä ei ole sitten koskaan ollut sinkkua presidenttiä?

   Homoseksuaalisuutta on ollut aina ja monet aikamme suurimmat nerot olivat homoja, kuten Leonardo Da Vinci ja Michelangelo Buonarroti. Kreikkalaisten filosofien keskuudessa rakkaussuhteet nuoriin poikiin katsottiin olevan jopa suvaittavampia, kuin naisten kanssa seurustelu, olivathan pojat älykkäitä (Foucault: Seksuaalisuuden historia).
   Kuitenkin pelkään, että mitä naapuritkin ajattelisivat. Olen itsekin juntti, enkä haluaisi presidentin kuuluvan sukupuolivähemmistöön. Minkälaisen kuvan se Suomesta antaisi? Kunnioittaisivatko muiden maiden johtajat meidän johtajaamme, joka saapuisi valtiovierailulle puolisonsa kanssa - kuten on tapana? Vai pidettäisiinkö häntä outona. Suomi on itse asiassa aika liberaali valtio, kun aletaan vertaamaan arabimaihin ja intiaan. Minä en uskaltaisi päästää Pekka Haavistoa maailmalle. Enkä kehtaisi päästää sinne myöskään Sauli Niinistöä - jompi kumpi tässä nyt on vain laitettava matkaan.

Sen mukaan, mitä Veedalainen prinsiippi johtajuudesta kertoo; johtajan tulisi ennen kaikkea hallita aistinsa, olla itsensäoivaltanut, totuudenmukainen, armollinen ja seurata dharmaa, jumalallista lakia; meillä ei ollut tänä vuonna sopivaa ehdokasta.
Maan johtaja on esimerkkinä maan kansalaisille ja edustaa Suomea ulkomailla. Kumpikaan toiselle kierrokselle selvinneistä ehdokkaista ei ole minun mielestäni edustava. Mutta ehkä kuitenkin ennemmin se Haavisto sitten.