Materiaaliviidakossa kissojen ja koirien kanssa

Siellä, missä nk. tavallinen ihminen näkee kasan romua tai roskaa, taitelija näkee materiaalia. Hän mittailee, josko tuosta voisi rakentaa jotakin, tai onko siinä yhtään polttopuuksi kelpaavaa kappaletta. Näin on ainakin meillä Eestissä, missä Vanhan Lelutehtaan työhuoneet lämpiävät itserakennetuilla kamiinoilla ja savupiipuilla. DIY on päivän sana, eivätkä eestiläiset pidä siitä, että kysymyksiä kysellään tai että asioista valitetaan.
   Yleisesti ottaen pidän materiaaleista ja niihin tutustumisesta. Viimeisin uusi materiaali minulle oli sementti. En ole aikaisemmin käyttänyt sitä, joten oli jännä oppia, miten se käyttäytyy. Kuivana se pölyää ja pöly menee nenään ja tuntuu siellä vielä kaksi päivää. Sementtiin ei lisätä juuri lainkaan vettä, kolmasosasäkkiin vain yksi litra. Sementti ei turpoa, kuten kaurapuuro turpoaa lähes kaksinkertaiseksi.
  Vihonviimeinen materiaali on kissanhiekka. Se on kallista, painavaa ja ennen kaikkea, se sotkee. Kuivana se pölyää ja leviää keveytensä ansiosta sukissa ympäri asuntoa, märkänä se muuttuu taas tahmeaksi saveksi, jota on hankala saada irti pinnoista. Kissani keksi tänä aamuna kaivaa kuoppaa hiekkalaatikkoon niin, että hiekka pöllyää laatikon reunan yli lattialle. Nyt se kehrää hupparin alla tyytyväisenä. Ainoa tapa saada se hetkeksi pois pahanteosta, on ottaa se syliin ja antaa sille runsaasti hellyyttä. Ihan niinkuin turhautunut lapsi tai aikuinen, kissakin tarvitsee pohjimmiltaan vain sylin ja rakkautta (niin, ja tietysti ruokaa). Mutta ei se sitä välttämättä itsekään tajua.

* * * *

Marraskuun kuukauden oivallus oli, että jos itsellä on paha mieli, niin sitä ei tarvitse välttämättä jakaa muiden kanssa. Tarkoitan, että vaikka olisi sellainen maailmanlopun vitutus, niin ei tarvitse olla tyly vain näyttääkseen muille, että on paska päivä. Silti voi olla ystävällinen tai vähintään neutraali kanssakäymisessään kanssaihmisten kanssa. Pahan mielen jakamisesta ei seuraa mitään 'voittotilannetta'. Varsinkin, jos kommunikaatio on lyhytaikaista tyyliin 'Hei, mitä kuuluu?'. Ainakin silloin voi hymyillä ihan pikkuisen. Koska oma paha mieli ei yksinkertaisesti vaadi sitä, että sitä pitäisi osoittaa. En tarkoita tietenkään sitä, että huonoja fiiliksiä pitäisi tukahduttaa, tai että niistä ei pitäisi keskustella, mutta mieltään ei tarvitse osoittaa viattomille vastaantulijoille. Parempi on kohentaa ryhtiä ja tervehtiä reippaasti sen sijaan, että näyttäisi tahallisen alakuloiselta ja vittuuntuneelta yrittäen kerätä sillä jonkilaista myötätuntoa tai säälipisteitä, ts. huomiota. Koska

"Murheet ei miettimällä parane, ei
päivät ne itkemällä lyhene.
Ota siskosi kädestä kiinni,
anna huolesi haihtua pois.
Muuten paikkasi vie joku ripeä,
oothan köyhä, vaan ethän oo kipeä.
Kohta happanee kupissa viini,
paras juoda se riemulla pois.
Kanna vaan niit huoliasi,
mut mitä teet niil sun haudassasi.
Miks et laske niit jo pois,
miks et laske niit jo pois." 

(Puppa J)