Onnen lähteillä

Ihminen on onnellinen silloin kun se odottaa jotain mukavaa tapahtuvaksi.

Itse asiassa onnen avaimet eivät piilekään siinä, että jotain oikeasti tapahtuisi, vaan kuvitelmassa tai jopa "tiedossa" siitä. Otetaanpa vaikka niin, että puhutaan kesälomasuunnitelmista, ja eräs sanoo, että aikoo matkustaa jonnekin kauas. Tämän ajatuksen ilmaiseminen jo tekee ihmisen onnelliseksi, paljon enemmän, kuin se, jos hän sanoisi, ettei aio oikeastaan tehdä juuri mitään.

Loppujen lopuksi matkasuunnitelmat kariutuvat, eikä olekaan tehnyt kesälomalla yhtään mitään, on eräs silti ihan tyytyväinen tilanteeseen, eikä sen toteaminenkaan jälkeenpäin harmita. Mitäpä tuosta. Kuitenkin, jos etukäteen ei oltaisi odotettu matkaa ja kerrottu sen olevan lomasuunnitelma, olisi loma tuntunut ikäänkuin merkityksettömältä.

Ihminen on myös onnellinen, jos kykenee elämään tässä hetkessä, mutta siitä lisää myöhemmin.

Ihminen ei ole onnellinen, jos hän odottaa bussia. Ihmettelempä vain sitä, että jos bussia odottaessa vaikka venyttelee, niin sitä pidetään omituisena, sen sijaan tupakanpoltto on kaikessa typeryydessään hyväksyttävä ja "normaalimpi" harrastus. Myöskin, jos julkisessa liikennevälineessä meditoi, saattaa aiheuttaa kummastusta, sen sijaan facebookissa norkuminen älypuhelimella on täysin hyväksyttävää ja normaalia. Toivoisin tähän tulevan muutosta, että muitakin aktiviteetteja, etenkin, jos ne ovat kehittäviä ja älykkäitä harrastuksia, voitaisiin hyväksyä yleisellä tasolla "normaaliksi".

Ruokavalion on myös todettu vaikuttavan onnellisuuteen. On helvetin tärkeää, että ihminen on hyväntuulinen syödessään. Jos syö kiireellä tai kävellessä tai vihaisena, niin varmasti ruoka ei sula hyvin. Pitää myöskin olla nipottamatta ja stressaamatta liikaa ruokavaliostaan ja syödä sellaisia ruokia, jotka maistuvat hyviltä. Kokkaan suurimmaksi osaksi itse ruokani. Tänään söin Saarioisten valmiskeittoa ja se oli aivan hirveää. En ole tottunut einesruokaan, mutta en ehtinyt valmistaa ruokaa ja bataattikeitto ja riisipiirakka oli lähinnä sitä sen hetkistä toivettani. Hetkellisistä "repsahduksista" itsekurin suhteen ei tulisi kantaa liikaa huolta, vaan tehdä onnellisena ne valinnat, mitä tekee ja nauttia niistä. Nauttia ruuasta, nauttia viinistä. Joku toinen päivä voi syödä kaurapuuroa ja nauttia vaihteeksi siitä. Tätä kutsun ranskalaiseksi dieetikseni, joka perustuu ennen kaikkea siihen, ettei syömisestä tahi juomisesta stressata millään tavalla eikä olla liian ankaria itselleen.

En ole kirjoittanut blogiini pitkään aikaan mitään. Saati sitten lukenut sitä. Nyt tuli pitkästä aikaa kirjoitettua, tällaisia kevätfiiliksiä näin syksyn keskellä.

Odotan.