Minulle kartika on tarkoittanut samaa kuin käsite "tipaton tammikuu" monelle. Pidättäydyn päihdeaineista ja sirkushuveista. Pyrin käymään enemmän temppelillä ja meditoimaan pyhiä nimiä (jotkut ihmiset käyvät kirkossa, minun uskonnollinen yhteisöni on Krishna-liike). Tässä kuussa vannomani valat kuitenkin taisivat kaikki rikkoontua... paitsi yksi! En ollut facebookissa. Eikä tehnyt edes tiukkaa.
Katsotaampa check-list. Kartika valani olivat:
- Rajoitettu viihdekäyttö tietokoneella. Ei TV:n katselua. fb vain tarkoituksellisen informaation välittämiseen.
- Ei päihteitä. Cut out: kahvi (tee sallittu), alkoholi, ganja ja tietysti savukkeet
- chanttausta niin paljon kuin mahdollista, ei kuitenkaan mitään pakkoa. Käy temppelissä vähintään 1x/viikossa
- mahdollisimman puhdasta/vegaanista ruokaa
Tämä ohjenuora siis kuukauden ajan... katsotaampa. Ensimmäinen viikko meni oikein hyvin. Sitten tapahtui romahdus. Minulla ja Herrasmiehellä oli paha riita, joka kyllä sovittiin myöhemmin, mutta riidan aikana mieleni oli epätasapainossa ja sorruin polttamaan tupakkia ketjussa. Kun pahin romahdus itsekurista oli tapahtunut, eli pahin riippuvuussuhteeni tupakka oli vienyt voiton, ei ollut enää paluuta. Aloin tehdä kompromisseja muissakin lupauksissa. Join erään saunaillan jälkeen yhden siiderin. Sitten minulla oli kovasti työkiireitä, enkä stressin takia saanut nukuttua. Heräsin yöllä 4 tunnin unen jälkeen, enkä enää nukahtanut ennen kellon soittoa. Kyllä sitten join kahvia seuraavana päivänä ja kun olin kerran aloittanut, niin sitäkin seuraavana. Nytkin juon kahvia ihan vain kahvin juomisen ilosta. Alussa veganismi tuntui vapauttavalta, sillä maitotuotteet ovat vähän "raskaita" mutta aika pian minua alkoi ärsyttää vegaanituotteiden sisältö ja korkea hinta. Vegaanituotteet on tehty imitoimaan oikeita jugurtteja, maitoja, pihvejä, jne., jopa juustoa. Mutta kun katsoo sisällysluetteloa, niin tuotteisiin lisätään paljon kasvirasvaa, sokeria, tärkkelystä ja muuta epämääräistä. Jugurtti on alunperin maitotuote. Vegaanit syököön sitten jotain muuta, kuin jugurttia. Totuin kuitenkin vegaaniseen ruokavalioon ja jatkossa syön varmaan paljon enemmän vegaanisia tuotteita kuin aiemmin. Loppuvaiheessa työkiireet alkoivat painaa päälle niin, etten oikein ehtinyt enää huolehtia itsestäni ja miettimään syömistäni. Alussa meni oikein hyvin, lopussa alkoi tulla kompromisseja.
Ei mennyt ihan putkeen, mutta tulipahan tehtyä. Facebookista onnistuin luopumaan täysin sillä deaktivoin tilini, eikä minulla ole ollut tuota salakavalaa aikasyöppöä yhtään ikävä. Aion tosin aktivoida facebookin huomenna uudestaan. TV:tä tuli katseltua muutaman kerran, kun olin väsynyt. Tästä voisi päätellä, että heikot lenkkini ovat: väsymys ja stressi.
Mistä tämä tällainen itsensä kieltämisen tarve lähtee? Jos on kuukauden ilman jotakin, niin siihen tottuu. Tämä sopii erityisesti, jos kokee olevansa häiritsevällä tavalla "riippuvainen" jostakin, mitä ei tarvitse. Juuri tästä ajattelumallista "tipaton tammikuu" on lähtenyt. Ainakin perspektiivi laajenee, kun luopuu totutusta käyttäytymismallista. Ollessani ilman facebookia, aktivoiduin muissa sosiaalisissa medioissa ja huomasin, että internet on suuri. (Wow!)
Ystäväni kutsui meidät mukaan Muuan mies- yhtyeen Näillä mennään-musiikkivideon kuvauksiin. Siellä keittiössä heräsi keskustelua tällaisesta vapaaehtoisesta pidättäytymisestä jostakin tietystä asiasta. Joku kertoi viettäneensä lihatonta lokakuuta. Itse olin kerran "kaakaottomalla" ja huomasin, että kaupassa myydään myös toffeeta. Mitäpäs, jos olisi vaikka paidaton kesäkuu? Siitä onkin hyvä lähteä kohti housutonta heinäkuuta ja kengätöntä kesää. Näillä mennään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti